Psykoanalyyttinen teoria

Psykoanalyyttinen teoria tarkoittaa tieteenfilosofista suuntausta, jossa ihmistä, kulttuuri-ilmiöitä ja kulttuurissa ja yhteiskunnassa olevia käsitteitä ja ideologioita tulkitaan psykoanalyysista johdettujen käsitteiden ja näkökulmien avulla.

Kulttuuri-ilmiöiden psykoanalyyttisessa tutkimuksessa korostetaan ilmiöiden rakentumista ihmisten monimutkaisten ja ristiriitaisten halujen tuloksena. Ilmiöiden ajatellaan sisältävän ilmeisten tai näkyvien merkitysten lisäksi myös piileviä merkityksiä, joihin psykoanalyyttisella lähestymistavalla voidaan saada selkeyttä. Lähestymistavassa tarkastelukohteena on yleensä jokin yksityiskohtainen ja yksilön minuuteen liittyvä ilmiö. Analyysin tulos voidaan myös ulottaa ideologioiden tai laajempien kulttuuristen ja sosiaalisten ilmiöiden analyysin lähtökohdaksi tai selitysmalliksi. Psykoanalyyttinen teoria asettuu lähelle hermeneuttista suuntausta. Sen sovellukset kulttuurin tutkimuksessa on liitetty jälkistrukturalismin ja dekonstruktion tavoin postmodernin ajattelun piiriin.

Tutustu psykoanalyyttiseen teoriaan alla olevien linkkien avulla.

Felluga, Dino. Introduction to Psychoanalysis. Introductory Guide to Critical Theory. Purdue University.

Definition of Psychoanalytic criticism, 1998. Critical Approaches. Bedford Books.

Psychoanalytic literary criticism. Wikipedia, the free encyclopedia.

Lye, John, 2008. Psychoanalytic Theory: Terms and Concepts. Brock University.

Lye, John, 1996. Psychoanalysis and literature. Brock University.

Jokinen, Sirpa, 2005. Psykoanalyyttisen teorian käyttö musiikin tutkimuksessa. Mustekala 8/2005, volume 14.