Urheilu vai koulu - Pitääkö nuorten valita?

Liikunta seuraympäristössä on yleisin lasten ja nuorten organisoitu harrastus Suomessa ja muualla Euroopassa. Yhteisölliset liikuntaharrastukset nähdään yleisesti erittäin positiivisessa valossa, sillä seurat tarjoavat liikunnan ohella kasvatusta, ystäviä ja yhteisön johon kuulua. 

Yksilötasolla osallistuminen liikuntaseuran toimintaan tuottaa fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia terveyshyötyjä mm. Paremman fyysisen kunnon ja kehittyneen itsetunnon kautta. 

On siis selvää, että lasten ja nuorten seuraharrastamisella on erittäin positiivisia ja kestäviä vaikutuksia. Seuraosallistuminen kokee kuitenkin suuren muutoksen 15-19 vuotiaiden ikäluokassa ja moni nuori lopettaa harrastuksensa - vaatimus sitoutumisesta lajiharjoitteluun nousee, samalla kun muutkin elämän osa-alueet vaativat enemmän sitoutumista. Ei kuulosta kovin helpolta yhtälöltä. 

Miten tälläisen yhtälön voisi sitten ratkaista ilman, että joutuu valitsemaan joko-tai vaihtoehdoista - urheilu vai koulu?

Liikuntaseuroissa painottuu tässä iässä kilpaileminen, jota esimerkiksi urheilulukiot jo tukevat. Opiskelujen ja urheilun yhteensovittaminen vaatii tiivistä yhteistyötä seuroilta ja kouluilta, jota voi edelleen parantaa merkittävästi. Kilpailullisuuden lisäksi tarvitaan kuitenkin mahdollisuuksia osallistua vähemmän kilpailullisesti ja harrastaa matalamman kynnyksen liikuntaa seuroissa. “Terveyden edistämisen kannalta olisi tärkeää nähdä opiskeleminen ja seuratoimintaan osallistuminen yhtä tärkeinä tuettavina tekemisinä”. 

Jatkuva vanhempien tuki edistää seuraosallistumisen pysyvyyttä, joka tulisi turvata myös nuoren muuttaessa omilleen. Tärkeä lisä vanhempien tarjoamalle tuelle on valmentajien tuki, koskien erityisesti terveyttä edistäviä aiheita. Parhaimmillaan valmentajien terveyttä edistävä toiminta ja henkinen tuki seurassa johtaa nuoren liikuntaharrastuksen jatkumiseen. 


Linkki Jyväskylän yliopiston tutkimusartikkeliin: https://jyx.jyu.fi/jyx/Record/jyx_123456789_100195?sid=187487073